Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat solujen kasvua tai jakautumista estäviä lääkeaineita. Käytössä on monia lääkkeitä, jotka tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen.

Joko suun kautta tai suoneen annosteltu solunsalpaaja kulkeutuu verenkierron mukana kaikkialle elimistöön. Siksi solunsalpaajahoidolla voidaan hoitaa myös levinnyttä keuhkosyöpää. Jos käytetty solunsalpaajahoito ei tehoa toivotulla tavalla tai tauti etenee uudelleen, voidaan harkita lääkeyhdistelmän vaihtamista.

Solunsalpaajien vaikutus ei rajoitu vain syöpäsoluihin, vaan ne vahingoittavat myös muita jakautuvia soluja. Vaikutus nähdään esimerkiksi karvojen kasvussa ja verisolujen muodostumisessa. Koska syöpäsolut ovat useammin solunjakautumisen vaiheissa kuin terveet solut, niitä voidaan tehokkaasti estää solusalpaajilla.

Solunsalpaajien annostelusta ja tehosta eri keuhkosyövissä on viime vuosikymmeninä kertynyt lisää tutkimustietoa. Ennen solunsalpaajahoidon aloitusta on kartoitetaan kaikki hoitoon vaikuttavat tekijät, kuten muut sairaudet ja esimerkiksi fyysinen ja henkinen suorituskyky sekä elimistön toiminnallinen ja ravitsemuksellinen tila. Solunsalpaajat tuottavat useimmille potilaille myös sivuvaikutuksia. Siksi hoito suunnitellaan yksilöllisesti.

Yleisimmin käytettyjä solunsalpaajia keuhkosyövän hoidossa ovat

  • platinajohdokset (sisplatiini, karboplatiini), jotka vaurioittavat DNA:n rakentamista ja tuhoavat jakautumiseen valmistautuvan solun.
  • solun DNA:a vaurioittava etoposidi
  • solun jakaantumisen eli mitoosin estävät lääkkeet (dosetakseli)
  • solujen aineenvaihduntaa hillitsevät antimetaboliitit (pemetreksedi, gemsitabiini)
  • jakautuvien solujen mikrotubulusten muodostumista estävät vinka-alkaloidit (vinorelbiini)

Solunsalpaajahoitoa tehostetaan mahdollisuuksien mukaan käyttämällä useamman solunsalpaajan yhdistelmää tai yhdistämällä solunsalpaajiin täsmähoitoja.