Kasvusignaalireittien esto

Keuhkosyövän synnyssä perimän vauriot eli mutaatiot horjuttavat solun normaalia toimintaa ja luovat edellytykset syövän synnylle. Osalla ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista syöpäsoluissa on geenimutaatioita, jotka ovat erittäin merkittäviä syöpäsolujen hallitsemattomalle kasvulle. Yksi tällaisista on epidermaalisen kasvutekijäreseptorin (EGFR) geenimutaatio eli geenivirhe. Mutaatio aiheuttaa sen, että geenin tuottama kasvutekijäreseptori on erityisen herkkä epidermaaliselle kasvutekijälle. Virheellinen reseptori saa solun jakaantumaan voimakkaammin kuin normaali reseptori. Euroopassa EGFR-mutaatioita esiintyy arviolta 15–30 %:lla kaikista ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista. Vähän pienemmällä osalla keuhkosyöpäpotilaista (noin 5 %:lla potilaista) todetaan toinen mutaatio, jossa syöpäsolujen anaplastisen lymfoomakinaasin (ALK) geeni on fuusioitunut EML4-proteiinia tuottavan geenin kanssa. Tämäkin mutaatio johtaa siihen, että solu jakaantuu hallitsematomasti.

EGFR- tai ALK-mutaatioiden seurauksena syntyvien virheellisten reseptorien toimintaa estämään on kehitetty täsmälääkkeitä. Rutiininomaisesti rauhassolusyövässä tutkitaan kasvaimen tai etäpesäkkeen kudosnäytteestä EGFR- ja ALK-testit.

EGFR-estäjät, kuten erlotinibi ja gefitinibi, ovat erityisen tehokkaita estämään muuttuneen EGFR-proteiinin toimintaa. Näin saadaan estettyä syövän kasvua. Potilaat, joiden kasvaimessa todetaan aktivoiva EGFR-mutaatio, hyötyvät huomattavasti EGFR-estäjästä. Vastaavasti ALK-estäjät (esimerkiksi kritsotinibi) on suunniteltu estämään muuttuneen ALK-proteiinin toimintaa. EGFR- ja ALK-estäjät ovat syövän kohdennettua hoitoa, niillä saadaan potilaan syöpäkasvaimen tiettyyn kasvuominaisuuteen suurin mahdollinen teho.

Alla olevalta videoilta löydät lisätietoa keuhkosyövän genetiikasta:

Alla olevilta videoilta löydät lisätietoa genetiikan perustermistöstä: