Syöpälääkäri kirjoitti kirjan syövästä

  • artikkelit

Professori Inkeri Elomaan kirjoittama ”Tartu toivoon, syöpälääkärin kädenjälki” antaa kattavan kuvauksen syövän hoidosta usean vuosikymmenen ajalta. Kirjassaan Elomaa kertoo syövän hoitojen nopeasta kehittymisestä ja tarkastelee asiaa sekä lääketieteellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kehittymisen lisäksi teoksessa kuvaillaan myös hyvin elävästi ja syvällisesti lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta vaikeina hetkinä. Tämä antaa lukijalle mahdollisuuden kurkistaa paitsi syöpäpotilaiden myös syöpää hoitavien lääkäreiden mielenmaisemaan. 

Syövän hoidoissa tapahtunut valtava kehitys

Työskennelleessään syöpälääkärinä professori Elomaa on päässyt seuraamaan aitiopaikalta syövän hoidon nopeaa kehittymistä. ”Vielä 50-luvulla vain 20 % syöpään sairastuneista voitiin parantaa, mutta nykyään syövästä paranee keskimäärin 70 % potilaista. Kohentuneet hoitotulokset johtuvat pitkälti siitä, että hoitomuodot ovat aikojen saatossa tulleet täsmällisemmiksi, ja pääsemme yhä useammin vaikuttamaan suoraan syöpäkasvaimiin vahingoittamatta terveitä soluja”, Professori Elomaa kertoo.

Elomaa on myös itse ollut mukana edesauttamassa syövän hoitojen nopeaa kehittymistä 80-luvun alkupuolella, kun hänen tekemänsä oivallus johti luutuhoa estävän lääkkeen, klondronaatin kehittämiseen. Kirjassa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka nuoren lääkärin oma-aloitteisuus ja sinnikkyys lopulta palkittiin, kun lääkettä alettiin valmistaa ja se pääsi valloittamaan maailmaa. Lukijalle tarjoutuu erinomainen mahdollisuus seurata Elomaan useita vaiherikkaita matkoja, joiden tarkoituksena oli viedä klondronaattiin liittyvää tutkimustietoa eri puolille maailmaa.

Vahvasti mukana potilaan sairaudessa

Kirjan teemoista ehkä koskettavimmat käsittelevät lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta vakavan sairauden vaikeina hetkinä. Professori Elomaa on uransa aikana hoitanut tuhansia potilaita. Heidän joukossaan on ollut niin taiteilijoita, poliitikkoja kuin mediapersoonia, joista useat ovat antaneet myös oman panoksensa teoksen syntymiseen. Erilaisten potilastarinoiden ja potilaidensa kanssa käydyn kirjeenvaihdon avulla Elomaa on onnistunut kuvaamaan kirjassaan hyvin totuudenmukaisesti, minkälaisia tuntemuksia lääkärin ja potilaan yhteistyö herättää kummassakin osapuolessa: iloa, toivoa, lohdutusta, myötäelämistä ja surua. Omien sanojensa mukaan hän on aina elänyt vahvasti potilaidensa sairaudessa, ja kirjan avulla hänellä oli mahdollisuus avata myös syöpälääkärin mielen maisemaa.

Potilaan parhaan ajatteleminen on näkynyt professori Elomaan työssä myös hyvin konkreettisesti. ”Olen ollut aina halukas kehittämään uusia ja entistä turvallisempia menetelmiä, joilla voidaan helpottaa syövän hoitoa”, Elomaa kertoo. Kirjassa kuvataan, kuinka hän Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa toimiessaan on ollut mukana kehittämässä muun muassa sairaalan omaa Oire-poliklinikkaa, konsultoivaa lääkäripalvelua sekä kotona annosteltavaa solunsalpaajahoitoa. Edes eläkkeelle jääminen ei ole saanut häntä unohtamaan potilaitaan, sillä vuonna 2008 Elomaa oli näkyvästi mukana perustamassa suolistosyöpäpotilaiden omaa yhdistystä Colores ry:tä.

Hyödyllistä luettavaa potilaille ja heidän läheisilleen

Professori suosittelee kirjaansa lämpimästi sekä syöpäpotilaille että heidän läheisilleen, jotta he ymmärtäisivät myös hoitavan lääkärin näkökulmaa: ”Monet syöpäpotilaat ovat kirjoittaneet oman kirjansa, mutta tämän erityislaatuisuus piilee siinä, että samoja asioita katsotaan lääkärin näkökulmasta. Kirjaa lukemalla sekä potilailla ja läheisillä on mahdollisuus ymmärtää hieman paremmin, miten lääkäri arvioi potilaansa sisäistä voimaa ja kestävyyttä sekä punnitsee, mitä asioita kerrotaan heti ja mitkä voidaan jättää tuonnemmaksi”, Elomaa toteaa. Lisäksi hän muistuttaa, ettei kirjaan tutustuminen edellytä lukijaltaan erityistietämystä syövän hoidosta. ”Kerron kirjassani kansan kielellä, miten syöpäsairaat ovat kohdanneet tautinsa, miten he ovat eläneet sen kanssa ja miten he ovat siitä selvinneet. Niitä lukeakseen ei tarvitse olla taustatietoa syövän hoidon moninaisuudesta”, Elomaa sanoo.

RCH 34/11/09