Keuhkosyövän hoitovaihtoehdot
Keuhkosyövän hoito on kehittynyt nopeasti, ja nykyään tarjolla onkin useita eri hoitovaihtoehtoja.
Jokaisen potilaan hoitosuunnitelma räätälöidään henkilökohtaisesti.
Keuhkosyöpää voidaan hoitaa leikkauksella, sädehoidolla, solunsalpaajilla, täsmälääkkeillä ja immunoterapialla sekä näiden yhdistelmillä. Keuhkosyövän tyyppi ja levinneisyys sekä potilaan yleiskunto, muut sairaudet ja mahdollinen oma toive vaikuttavat hoitomuodon valintaan.
Eri hoitomuodot eroavat toisistaan esimerkiksi haittavaikutusten osalta. Jotkut lääkkeet annetaan sairaalassa tiputuksena suoneen, kun taas toiset lääkkeet otetaan tabletteina kotona tietyn aikataulun mukaan.
Keuhkosyöpä jaetaan kahteen päätyyppiin: ei-pienisoluiseen ja pienisoluiseen keuhkosyöpään. Keuhkosyövän tyyppi vaikuttaa siihen, miten syöpää lähdetään hoitamaan.
Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä
Ei-pienisoluisia keuhkosyöpiä ovat rauhassolusyöpä (adenokarsinooma), levyepiteelisyöpä (epidermoidikarsinooma) ja suurisoluinen keuhkosyöpä.
Ei-pienisoluisten keuhkosyöpien hoitona voidaan käyttää leikkausta, sädehoitoa ja erilaisia lääkehoitoja eli solunsalpaajia, immunoterapiaa ja täsmälääkkeitä. Täsmälääkehoidon mahdollistavia geenimuutoksia eli mutaatioita esiintyy lähinnä adenokarsinoomissa ja tupakoimattomilla tai vähän tupakoineilla.
Syövän levinneisyys vaikuttaa suuresti parhaan mahdollisen hoidon valintaan. Hoidon tavoitteet asetetaan lähtötilanteen mukaan. Paikallisissa keuhkosyövissä pyritään parantavaan hoitoon, mutta jos syöpä on levinnyt etäpesäkkeinä muualle elimistöön ei parantava hoito tämänhetkisen tiedon valossa ole mahdollinen, vaan silloin pyritään hidastamaan syövän etenemistä, pidentämään elinaikaa ja lievittämään syövästä mahdollisesti aiheutuvia oireita.
Alla on esitetty yksinkertaistetusti soveltuvat hoitomuodot syövän eri levinneisyysasteiden mukaan. On hyvä muistaa, että myös potilaan yleiskunto ja muut sairaudet vaikuttavat hoidon valintaan.
Aste I (paikallinen pieni kasvain, ei levinneisyyttä):
Yleensä leikkaus. Jos leikkaus ei ole mahdollinen esimerkiksi heikon yleiskunnon tai muiden sairauksien vuoksi, käytetään sädehoitoa.
Aste II (paikallinen kasvain, joka voi olla levinnyt paikallisiin imusolmukkeisiin):
Kasvain pyritään poistamaan leikkauksella. Hoitoa voidaan tehostaa antamalla solunsalpaajahoitoa tai solunsalpaajaa yhdistettynä immunoterapiahoitoon ennen tai jälkeen leikkauksen. Jos leikkaus ei ole mahdollinen esimerkiksi heikon yleiskunnon tai muiden sairauksien vuoksi, käytetään sädehoitoa.
Aste III (paikallisesti edennyt kasvain, eli suurehko kasvain tai laajemmin paikallisiin imusolmukkeisiin levinnyt, mutta ei etäpesäkkeitä muualla elimistössä):
Yleensä usean hoitomuodon yhdistelmä, esimerkiksi solunsalpaajahoidon ja sädehoidon yhdistelmä eli kemosädehoito, johon tietyissä tapauksissa liitetään myös immunoterapia. Osa asteen III keuhkosyövistä voidaan leikata, mutta leikkauksen lisänä tarvitaan muita hoitoja, yleensä solunsalpaajahoitoa tai solunsalpaajaa yhdistettynä immunoterapiaan ennen tai jälkeen leikkauksen. Tietyissä tapauksissa hoitoon voidaan yhdistää myös sädehoitoa.
Aste IV (etäpesäkkeitä muualla elimistössä):
Syövän etenemistä hidastavat lääkehoidot eli syövän tyypistä riippuen solunsalpaajahoidot, immunoterapia, täsmälääkkeet tai näiden yhdistelmät. Usein käytetään myös oireita lievittävää sädehoitoa jossain sairauden vaiheessa. Muutenkin oireiden hoidolla on tärkeä rooli ja hoidoilla pyritään mahdollisimman hyvään elämänlaatuun.
Pienisoluinen keuhkosyöpä
Pienisoluinen keuhkosyöpä on lähes aina taudin toteamisvaiheessa jo levinnyt. Tämän vuoksi pienisoluisessa keuhkosyövässä leikkaushoito ei juuri koskaan ole mahdollinen. Hoitomuotoina käytetään solunsalpaajahoitoa, sädehoitoa ja niiden yhdistelmää eli kemosädehoitoa. Joissain tapauksissa voidaan harkita immunoterapian yhdistämistä solunsalpaajahoitoon. Pienisoluisessa keuhkosyövässä ei tunneta täsmälääkityksen mahdollistavia mutaatioita.
Hoitoa suunniteltaessa pienisoluinen keuhkosyöpä jaotellaan usein levinneisyyden mukaan kahteen luokkaan: rajoittuneeseen tautiin (limited disease, LD) ja levinneeseen tautiin (extended disease, ED).
Rajoittunut tauti tarkoittaa, että syöpä on rajoittunut keuhkojen ja paikallisten imusolmukkeiden alueelle siten, että kaikki näkyvä tauti on mahdollista sädehoitaa. Tällöin hoitona on kemosädehoito eli solunsalpaajahoidon ja sädehoidon yhdistelmä.
Levinnyt tauti on lähettänyt etäpesäkkeitä laajemmin. Tällöin hoitona on lääkehoidot, joiden päätyttyä voidaan harkita täydentävää sädehoitoa jäljelle jääneen keuhkokasvaimen alueelle.
Pienisoluisessa keuhkosyövässä aivoetäpesäkkeet ovat melko yleisiä. Näiden ennaltaehkäisemiseksi voidaan tietyissä tapauksissa harkita aivojen sädehoitoa muiden hoitojen päätyttyä. Mikäli potilaalla on jo todettu aivoetäpesäkkeet, voidaan niiden aiheuttamia oireita lievittää aivojen sädehoidolla.
On tavallista, että levinneessä syövässä oireita lievittävää sädehoitoa tarvitaan jossain sairauden vaiheessa. Sädehoito voi kohdistua esimerkiksi oireilevaan luustoetäpesäkkeeseen. Oireiden hoidolla on muutonkin tärkeä rooli ja hoidoilla pyritään mahdollisimman hyvään elämänlaatuun.
Hoidon suunnittelu on tiimityötä, ja sinä olet yksi tiimin jäsenistä.
Koska jokaista erikoisalaa edustava lääkäri tarkastelee sairauttasi hieman eri näkökulmasta, heidän yhteistyönsä ja ammattitaitonsa tuloksena syntyy juuri sinulle paras mahdollinen hoitosuunnitelma.
Pystyt vaikuttamaan omaan hoitosuunnitelmaasi parhaiten keskustelemalla lääkärisi kanssa. Hän kuuntelee sinua ja huomioi toiveesi. Seuraavia kysymyksiä voit esittää sinua hoitaville lääkäreille.
• Mitä vaihtoehtoja hoidoissani on?
• Minkälaisia haittavaikutuksia hoitoihini liittyy?
• Milloin hoidot aloitetaan?
• Kauanko hoidot kestävät?
• Mitä tapahtuu, jos hoidot eivät tehoa?
• Kuinka voin valmistautua hoitoihin?
