Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat solujen jakautumista estäviä lääkeaineita. Koska syöpäsolut jakaantuvat eli lisääntyvät yleensä nopeasti, kohdistuvat solunsalpaajien vaikutukset erityisesti niihin ja vähemmässä määrin normaaleihin soluihin.
Solunsalpaajahoitoa voidaan antaa leikkauksen lisähoitona eli liitännäishoitona, jolloin tavoitteena on pienentää syövän uusiutumisriskiä. Paikallisesti edenneen keuhkosyövän hoidossa solunsalpaajahoitoa voidaan antaa yhdessä sädehoidon kanssa kemosädehoitona. Levinneen syövän hoidossa solunsalpaajahoidon tavoitteena ovat syövän etenemisen jarruttaminen, elinajan pidentäminen ja syövän aiheuttamien oireiden lievitys. Jos käytetty solunsalpaajahoito ei tehoa toivotulla tavalla tai syöpä etenee uudelleen, harkitaan eri lääkeyhdistelmää. Solunsalpaajahoidon tehoa pystytään yleensä arvioimaan muutaman kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.
Solunsalpaajahoito annetaan useimmiten sairaalassa tiputuksena suonensisäisesti. Suurin osa solunsalpaajatiputuksista toteutetaan polikliinisesti eli päiväkäynteinä, eikä sairaalaan tarvitse jäädä yöksi. Osa solunsalpaajista voidaan annostella tabletteina kotona hoitavasta yksiköstä annetun aikataulun mukaisesti. Solunsalpaajahoidossa puhutaan usein hoitosykleistä, jotka koostuvat solunsalpaajan antopäivistä ja taukopäivistä, esimerkiksi yksi kolmen viikon hoitosykli voi koostua solunsalpaajan antopäivästä ja sitä seuraavasta kolmen viikon tauosta. Solunsalpaajahoitoa toteutetaan eri lääkkeiden yhdistelminä tai yksittäisellä solunsalpaajalla. Sopivimman hoidon valintaan vaikuttavat mm. syövän tyyppi, potilaan kunto ja muut sairaudet. Usean lääkkeen yhdistelmään liittyy usein enemmän haittavaikutuksia kuin yksittäisellä solunsalpaajalla toteutettuun hoitoon.
Keuhkosyövän hoidossa käytettäviä solunsalpaajia ovat muun muassa dosetakseli, etoposidi, gemsitabiini, karboplatiini, pemetreksedi, sisplatiini ja vinorelbiini.
Solunsalpaajien vaikutus ei rajoitu vain syöpäsoluihin, vaan ne vahingoittavat myös terveiden kudosten jakautuvia soluja. Tämän vuoksi solunsalpaajahoitoon liittyy usein melko paljon haittavaikutuksia. Tavallisia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat mm. pahoinvointi, suun limakalvojen kipeytyminen, väsymys ja suolioireet kuten ripuli tai ummetus. Useat solunsalpaajat aiheuttavat hiustenlähtöä, mutta hoidon päätyttyä hiukset kasvavat takaisin. Solunsalpaajat aiheuttavat myös veren valkosolujen määrän laskua. Valkosolut ovat tärkeitä puolustussoluja, jotka suojaavat elimistöä monilta tulehduksilta. Mikäli solunsalpaajahoidon aikana nousee kuume, onkin viipymättä otettava yhteyttä päivystykseen tai hoitavaan yksikköön.
Solunsalpaajahoidon mahdollisista haittavaikutuksista on tärkeää kertoa hoitohenkilökunnalle tai lääkärille, sillä haittoja pystytään hoitamaan. Pahoinvoinnin estoon on olemassa useita lääkkeitä. Erityisesti isot ruoka-annokset saattavat kuvottaa solunsalpaajahoidon jälkeen, jolloin kannattaa suosia pieniä ruoka-annoksia tiheämmin. Mahan toiminnasta kannattaa huolehtia ja tarvittaessa käyttää suolen sisältöä pehmentäviä valmisteita ummetuksen estoon ja hoitoon. Suun purskuttelu ja hyvä hammashygienia auttavat pitämään suun limakalvot hyvässä kunnossa. Kuumeen nousu solunsalpaajahoitojen aikana on hälytysmerkki, jolloin tulee toimia hoitavasta yksiköstä annettujen ohjeiden mukaan.
Suurin osa haittavaikutuksista ilmenee hoitojen aikana ja väistyy hoitojen päätyttyä. Tiettyihin solunsalpaajiin liittyy kuitenkin myös pitkäaikaishaittoja, esimerkiksi neuropatiaa, joka ilmenee tyypillisesti käsien ja jalkojen puutumisena ja tunnottomuutena, ja saattaa jäädä pysyväksi, mikäli siihen ei puututa ajoissa. Onkin tärkeää kertoa mahdollisista haittavaikutuksista ja oireista hoitohenkilökunnalle tai lääkärille. Haittavaikutusten hoitoon ja hyvään elämänlaatuun myös solunsalpaajahoidon aikana panostetaan nykyään paljon.