Keuhkosyöpäsanasto

Adjuvantti- eli liitännäishoito: Hoito (esim. säde- tai lääkehoito), joka annetaan leikkaushoidon jälkeen. Adjuvanttihoidon tarkoitus on tuhota mahdolliset syöpäsolut, joita ei pystytä poistamaan paikallisella leikkauksella. 

Biopsia eli koepalan otto: Kudoksesta tai solusta otettu näyte, jonka patologi tutkii mikroskoopilla. 

Diagnoosi: Taudinmääritys.  

DNA: Deoksiribonukleiinihappo. Solun perintöaineksen (geenien) kemiallinen nimitys. Syövän synty on yhteydessä solujen DNA:n muutoksiin (mutaatioihin).

Ensilinjan hoito: Levinneen keuhkosyövän ensimmäinen lääkehoito.

Ennustekijät: Kasvaimen tai potilaan ominaisuudet, jotka vaikuttavat paranemistodennäköisyyteen.     

Epikriisi: Sairauskertomus.    

Erilaistumisaste eli gradus: Syövän pahanlaatuisuusaste, joka määritellään mikroskooppitutkimuksella. Kasvaimen erilaistumisaste on tärkeää tietää monissa syövissä suunniteltaessa hoitoja.

Etäpesäke eli metastaasi: Pahanlaatuisen kasvaimen pesäke, joka on alkuperäisen kasvupaikan ulkopuolella.

Geeni: Solun perimäaineksen yksikkö. Geenit säätelevät esimerkiksi solun jakautumista ja erilaistumista.          

Gradus eli erilaistumisaste: Syövän pahanlaatuisuusaste, joka määritellään mikroskooppitutkimuksella. Monissa syövissä gradus on tärkeä hoidon suunnittelussa.

Hoitovaste: Sairauden havaittavien merkkien häviäminen tai lieveneminen, joka on saavutettu hoidolla. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että syöpä on parantunut, sillä syöpäkasvainta voi olla jäljellä hoitovasteesta huolimatta (ns. osittainen hoitovaste).       

Immuunijärjestelmä: Monimutkainen solujen ja elinten verkosto, joka puolustaa elimistöä tartuntataudeilta.

Immunoterapia: Hoitomuoto, jossa lääkehoito aktivoi elimistön omaa immuunijärjestelmää toimimaan tehokkaammin syöpää vastaan.       

Ionisoiva säteily: Sädehoito- ja röntgentutkimuslaitteiden tuottaman säteily.

Karsinogeeni: Kemikaali, tupakan savu, säteily tai muu syöpää aiheuttava tekijä.    

Kasvain eli tuumori: Solujen hallitsemattomasta jakautumisesta johtuva solujen muodostuma. Kasvain voi olla joko hyvän- tai pahanlaatuinen.

Kemosädehoito: Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmähoito.     

Kemoterapia: Hoito, jossa annetaan solunsalpaajia joko yksin tai erilaisissa yhdistelmissä.

Koepala: Pieni, tavallisesti noin 1–20 mm:n läpimittainen kudospala. Koepalasta selvitetään, löytyykö kudoksesta pahanlaatuisia syöpäsoluja.

Kuratiivinen hoito: Parantumiseen tähtäävä hoito. Leikkaus tai sädehoito on kuratiivinen, jos kaikki kasvainkudos on saatu poistettua tai tuhottua.        

Kuvantamismenetelmät: Diagnostiikassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä, joissa elimistä tai kehon eri alueista otetaan kuvia. Kuvia tulkitsevat radiologian erikoislääkärit.              

Levinnyt eli metastasoitunut keuhkosyöpä: Syöpä on levinnyt keuhkoista ja lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön (esim. luustoon, maksaan tai aivoihin).

Liitännäis- eli adjuvanttihoito: Hoito (esim. säde- tai lääkehoito), joka annetaan leikkaushoidon jälkeen. Adjuvanttihoidon tarkoitus on tuhota mahdolliset syöpäsolut, joita ei pystytä poistamaan paikallisella leikkauksella.

Luokitus (stage): Syövän levinneisyysluokitus. Levinneisyysluokituksessa määritellään kasvaimen koko ja levinneisyys muualle elimistöön sekä etäpesäkkeiden esiintyminen. Levinneisyysaste on tärkeä päätettäessä syövän hoidosta ja arvioitaessa paranemisen todennäköisyyttä eli ennustetta.

Maligni: Pahanlaatuinen kasvain. 

Magneettikuvaus eli MRI: Kuvantamismenetelmä, jolla saadaan tarkkoja kuvia ihmisen sisäelimistä ja esimerkiksi niissä mahdollisesti esiintyvistä syöpäkasvaimista.

Merkkiaine: Kasvainkudoksesta vereen erittyvä aine, jonka löytyminen tai jonka pitoisuuden muutos voi viitata syövän olemassaoloon tai uusiutumiseen.          

Metastaasi eli etäpesäke: Pahanlaatuisen kasvaimen pesäke, joka on alkuperäisen kasvupaikan ulkopuolella.

Mutaatio: Solujen perintöaineksessa DNA:ssa tapahtuva muutos. Mutaatiot voivat syntyä spontaanisti elämän aikana, periytyä tai olla karsinogeenien aiheuttamia. Joskus mutaatiot ovat haitallisia ja aiheuttavat esimerkiksi syöpää.

Neulabiopsia: Näytteen otto kudoksesta.           

Ohutneulanäyte: Kudoksesta otettava muutaman millimetrin kokoinen näyte, jonka patologi tutkii mikroskoopilla.

Onkologi: Syöpätautien erikoislääkäri, jonka toimialaan kuuluvat syövän säde- ja lääkehoito.

Operaatio: Leikkaus.

Osittainen hoitovaste: Syöpäkasvain on hoidon seurauksena kutistunut alkuperäisestä koostaan, muttei kuitenkaan kokonaan hävinnyt.

Paikallishoito: Hoito, joka kohdistuu syöpäkudokseen ja sen välittömään läheisyyteen.

Palliatiivinen hoito: Hoito, jonka tavoite on taudin oireiden lievittäminen ja mahdollisesti sen etenemisen hidastaminen. Palliatiivisen hoidon tavoite ei ole sairaudesta parantuminen.     

Patologi: Erikoislääkäri, joka tutkii kudosmuutoksia mikroskoopilla kudos- ja solunäytteistä.

PET: Ionisoivaan säteilyyn perustuva kuvantamismenetelmä, jota käytetään muun muassa syövän diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa.

Primäärikasvain: Kasvain, joka syntyy elimistöön ensimmäisenä. Primäärikasvaimesta voi irrota syöpäsoluja, jotka voivat muodostaa etäpesäkkeitä muualle elimistöön.   

Prognoosi: Sairauden ennuste.         

Progressio: Taudin eteneminen. Kasvaimen tai etäpesäkkeiden kasvu tai leviäminen jatkuu hoidosta huolimatta.

Relapsi: Syövän uusiutuminen.         

Remissio: Sairastuneen tilan koheneminen ja oireiden lievittyminen. Remissio voi olla joko tilapäinen tai jäädä pysyväksi.       

Resistenssi: Lääkkeen hoitovaikutuksen puuttuminen tai häviäminen. Syöpä voi esimerkiksi sairauden edetessä muuttua vastustuskykyiseksi jollekin tietylle hoidolle.

Saattohoito: Palliatiivisen hoidon loppuvaihe, kun kuolema on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Hoidon tavoitteena on lievittää sairaudesta aiheutuvia oireita sekä tukea potilasta ja omaisia.

Sekundaarikasvain: Etäpesäke. Primaarikasvaimesta irronneista soluista syntynyt kasvain muualla elimistössä.

Siedettävyys: Lääkkeen siedettävyyteen liittyvät sen aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset, joita tutkitaan laajasti ennen lääkkeen hyväksymistä ja käyttöönottoa. Oikein annosteltuna syöpälääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä. Lääkeaineiden siedettävyys vaihtelee myös yksilöllisesti.

Solunsalpaajahoito eli sytostaattihoito: Ryhmä lääkkeitä, joita käytetään yleisesti syövän hoidossa. Solunsalpaajat vaurioittavat tai tuhoavat elimistön nopeasti jakautuvia soluja, kuten esimerkiksi syöpäsoluja. Solunsalpaajat voivat vaikuttaa myös nopeasti jakautuviin normaaleihin soluihin (esim. luuydin, iho ja mahan limakalvo), ja siksi niiden käyttöön voi liittyä haittavaikutuksia.

Stage: Levinneisyysaste. Arvio siitä, miten laajalle syöpä on levinnyt. Levinneisyysaste on tärkeä päätettäessä hoitomenetelmistä.      

Syöpä: Solujen epänormaali tai hallitsematon kasvu elimistössä. Syöpäsolut voivat myös tuhota ympäröiviä kudoksia ja levitä mahdollisesti elimistön muihin osiin.          

Sädehoito: Ionisoivan säteilyn käyttäminen syövän hoidossa.        

Säteilykenttä: Sädehoidolla hoidettava kehon osa. Säteilykenttiä voi olla yksi tai useampia, ja niiden koko ja sijainti määritetään tapauskohtaisesti kasvaimen tyypin ja sairauden laajuuden mukaan.

Taudin eteneminen: Kun syöpäkasvain kasvaa tai muodostaa etäpesäkkeitä hoidon aikana tai sen jälkeen, puhutaan taudin etenemisestä eli progressiosta.

TNM-luokitus: Levinneisyysluokituksena käytetään yleisesti ns. TNM-luokitusta. T-luokka kasvaimen eli tuumorin koon. N-luokka kertoo syövän leviämisen imusolmukkeisiin ja M-luokka kertoo etäpesäkkeiden olemassaolon muissa elimissä.     

Toisen linjan hoito: Potilaalle annettava lääkehoito silloin, kun tauti ei reagoi ensimmäiseen annettavaan lääkehoitoon syövän levinneessä vaiheessa tai kun tauti etenee ensimmäisen hoidon jälkeen.          

TT- tutkimus: Tietokonetomografia/Tietokonekerroskuvaus on röntgentutkimusmenetelmä, jossa röntgensäteiden avulla otetaan poikkileikekuvia  tutkittavalta alueelta.  TT-kuvista saadaan määritettyä kasvaimen koko, sijainti ja mahdollinen levinneisyys imusolmukkeisiin tai laajemmin elimistöön.

Tuumori: Epänormaali kudosmassa eli kasvain, joka voi olla joko pahanlaatuinen (syöpä) tai hyvänlaatuinen kasvain.

Tähystys: Kehonontelon (mm. keuhkopussiontelon) tai ontelomaisen elimen (mm. keuhkoputken) silmämääräinen tutkiminen taipuisan ja ohuen putken sekä siinä olevan optisen laitteen avulla. Tähystyksen yhteydessä otetaan usein koepaloja ja solunäytteittä.

Täsmälääke: Täsmälääkehoidolla tietyn geenimuutoksen aiheuttama syöpäsolujen hallitsematon kasvuvaikutus saadaan estettyä. Hoitoa  täsmälääkkeillä kutsutaan syövän täsmähoidoksi.

Täydellinen hoitovaste: Täydellinen hoitovaste on saavutettu, kun kaikki syövän havaittavat merkit ja taudin oireet ovat hävinneet hoidon jälkeen. Täydellinen hoitovaste ei kuitenkaan vielä tarkoita, että syöpä olisi saatu parannettua täysin, sillä elimistössä saattaa vielä olla jäljellä yksittäisiä syöpäsoluja. Syöpä voi kuitenkin ilmaantua uudelleen, ja siksi pitkän aikavälin seuranta on tarpeen.

Yskösnäyte: Yskösnäytteestä tutkitaan muun muassa bakteereja, sieniä ja tuberkuloosia.