Hyppää sisältöön
search

Keuhkosyövän luokittelu

Keuhkosyöpä jaetaan kahteen päätyyppiin: ei-pienisoluiseen ja pienisoluiseen keuhkosyöpään. Valtaosa keuhkosyövistä on ei-pienisoluisia, ja vain noin 15 prosenttia keuhkosyövistä on pienisoluista tyyppiä. Kumpaankin keuhkosyövän tyyppiin on omat hoitomenetelmänsä.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä on yleisin keuhkosyövän päätyyppi. Se jaetaan eri alatyyppeihin, joista tärkeimmät ovat rauhassolusyöpä (adenokarsinooma), levyepiteelisyöpä (epidermoidikarsinooma) ja suurisoluinen keuhkosyöpä.

Rauhassolusyöpä eli adenokarsinooma on nykyään tavallisin keuhkosyövän alatyypeistä. Erityisesti adenokarsinoomissa tavataan tiettyjä geenimuutoksia (mm. EGFR, ALK, ROS1), jotka voivat mahdollistaa täsmälääkehoidon. Adenokarsinoomaa esiintyy myös tupakoimattomilla.

Levyepiteelisyöpä kasvaa usein keuhkoputken sisällä ja voi aiheuttaa oireena esimerkiksi veriyskää. Levyepiteelisyöpä voi levitä paikallisesti ympäröiviin kudoksiin ja imusolmukkeisiin, mutta se lähettää etäpesäkkeitä muualle elimistöön yleensä hieman myöhemmässä vaiheessa kuin adenokarsinooma. 

Suurisoluinen keuhkosyöpä on huonosti erilaistunut ei-pienisoluinen keuhkosyöpä, mikä tarkoittaa, että siinä ei ole tunnistettavissa adenokarsinooman eikä levyepiteelisyövän piirteitä. 

Pienisoluinen keuhkosyöpä

Pienisoluinen keuhkosyöpä on nopeakasvuinen ja valitettavasti usein jo diagnoosivaiheessa levinnyt. Tästä syystä leikkaushoito ei ole pienisoluisessa keuhkosyövässä juuri koskaan mahdollinen. Pienisoluista keuhkosyöpää hoidetaan lääkehoidoilla ja sädehoidolla. Pienisoluisessa keuhkosyövässä ei tunneta täsmälääkityksen mahdollistavia mutaatioita. Pienisoluinen keuhkosyöpä liittyy lähes aina tupakointiin.

Miksi tupakoimatonkin voi sairastua keuhkosyöpään?

Osalla ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista syöpäsoluissa voidaan todeta geenimuutoksia eli mutaatioita, jotka aiheuttavat syöpäsolujen hallitsemattoman lisääntymisen ja sitä kautta syöpäkasvaimen synnyn ja leviämisen. Näitä geenimuutoksia esiintyy useimmiten tupakoimattomien keuhkosyövissä ja potilaat ovat tyypillisesti nuorempia kuin keuhkosyöpäpotilaat keskimäärin. Riskitekijöitä geenimutaation aiheuttamille keuhkosyöville tunnetaan huonosti.

Keuhkosyövän levinneisyysluokitus

Keuhkosyövän levinneisyyden selvittäminen on tärkeää, koska se vaikuttaa suuresti sekä hoidon suunnittelun että ennusteen arvioon.

Keuhkosyövän levinneisyyden luokitteluun käytetään kansainvälistä TNM-luokitusta, jossa T (tumor) kuvaa kasvaimen kokoa ja mahdollista kasvua ympäröiviin kudoksiin, N (node) leviämistä imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia syövän etäpesäkkeitä. TNM-luokituksen perusteella keuhkosyöpä jaetaan neljään levinneisyysasteeseen (stage).

Asteen I keuhkosyövät ovat paikallisia pieniä kasvaimia, jotka eivät ole levinneet imusolmukkeisiin.

Asteen II keuhkosyövät ovat myös paikallisia, mutta niissä voi olla leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin.

Asteen III keuhkosyövät ovat paikallisesti edenneitä, eli kasvain on suurehko tai laajemmin paikallisiin imusolmukkeisiin levinnyt, mutta syöpä ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön.

Asteen IV keuhkosyövissä todetaan etäpesäkkeitä.

Pienisoluinen keuhkosyöpä jaetaan usein yksinkertaisemmin rajoittuneeseen tautiin (limited disease, LD) tai levinneeseen tautiin (extended disease, ED).

Jokaisen levinneisyysluokan keuhkosyöpää voidaan hoitaa

Keuhkosyöpää voidaan hoitaa leikkauksella, sädehoidolla, solunsalpaajilla, täsmälääkkeillä ja immunoterapialla sekä näiden yhdistelmillä. Keuhkosyövän tyyppi ja levinneisyys sekä potilaan yleiskunto ja muut sairaudet vaikuttavat hoitomuodon valintaan, joten hoito suunnitellaan aina potilaalle yksilöllisesti.

Lue lisää keuhkosyövän hoidosta

Hae